Itävaltalaisen Deathtalen kolmas levy The Origin of Hate paukuttaa tiskiin 11 biisiä nopeatempoista, modernia ja thrashin sävyttämää death metalia. Lopputulos on energinen, muttei kovin iskevä.
Bändillä on paljon vihaa ja intoa, mutta musiikki hukkuu ylituotetun tasapaksuuden alle. Rummut käyköön esimerkkinä: ne jyskyttävät raskaasti ja selkeästi, mutta vailla minkäänlaista dynamiikkaa ja aksentteja. Kaikki tuntuu kompressoidulta, lähes konemaiselta suorittamiselta.
Kitaroissa on sentään raskautta, mutta niistäkin välittyy tietynlainen latteus. Särmättömyys, jyrisevyys ja rosoisuus loistavat poissaolollaan, vaikkei soundia huonoksi voi sanoa.
Pahinta on kuitenkin kuivakka ärjynälaulu, joka kuulostaa kuin vokalistilta olisi lähtenyt ääni ennen nauhoituksia. Vaikka laulusolisti suorastaan puhkuu vihaa, sen enempää örinä kuin ärinäkään eivät vakuuta. Makuasioita, toki, mutta meikämannea ei Patrick Pielerin ulosanti innosta.
Entäpä itse musa? Perushyvää riffittelyä teknisellä kierteellä. Onhan bändillä hienoja ideoita siellä ja tällä, eikä tällainen melodiasävyinen death/thrash nyt sinänsä juuri koskaan päin persettä mene, mutta ei The Origin Of Hatea pahemmin kehumaankaan pääse. Levyn kuuntelee kerran läpi mielenkiinnosta ja sitten alkaakin jo puuduttaa. Ikävä sanoa, mutta tältä kuulostaa tasapaksu deträssi ja siitä on paha innostua.
The content is the property of https://www.impe.fi/